Pimeässä luolassa Luojani kanssa

Erittäin epämukava olo on herättänyt minut jo useana aamuna. Yhtenä näistä aamuista siinä on kuitenkin jotain erilaista, sillä nyt se inhottava olo hyökkää kimppuuni suuremmalla voimalla kuin koskaan. Kaipaan rauhaa olla, vain olla itseni kanssa. Mutta tämä olo ei anna minulle rauhaa. Se tuntuu joltain oliolta. Joltain joka riivaa minua. Siinä on jotain todella iljettävää ja epämiellyttävää, ällöttävää ja limaista. 

Naisen viha

Päästän vihani ulos huutamalla rumia ja ilkeitä sanoja, keinuttamalla lanteitani, tärisemällä ja puuskuttamalla kuin kiihtynyt hevonen. Löydän itsestäni pimeyden ja rumuuden. Sen alta pääsen kosketuksiin voiman kanssa. Voiman, jota minussa onkin valtava määrä. Minusta löytyy oma tahto, joka sanoo, että nyt riittää. Ja minulle todella riittää. En aio enää olla alistuva, myötäilevä ja miellyttävä, kiltti nainen. Olen Nainen, joka luo oman elämänsä ja tasan tarkkaan oman näköiseksi. Sellaiseksi, joka tukee ensijaisesti minun matkaani.

Aamu-uutiset vai alasti tanssiminen?

Kuulen ihmisten puhuvan aamu-uutisista ja niiden tasosta. Pohtivan ääneen kuinka uutisten katsominen vaikuttaa tunnelmaan ja onko hyötyä katsoa niitä. Joku vastustelee niiden katsomista ja toinen puolustelee. Joku ihmettelee miten voi pysyä ajan tasalla maailman menosta jos ei katso uutisia.

Nauru kasvaa sisälläni ja suupieleni alkavat väkisinkin kääntyä ylöspäin vaikka kuinka yritän piilotella hihitystäni.

Voitko arvata miksi?

Pelkäätkö tulla torjutuksi?

Media on yhtenä osa-alueena muokannut tehokkaasti kuvan meidän päähämme millaisia naisten tulisi olla ja miltä meidän kuuluisi näyttää. Lehdet ovat pullollaan kuvia kauniista ja vähäpukeisista naisista. Kuvien käsittely ja kauneusleikkaukset ovat arkipäivää. Luomuruokaa osaamme jo arvostaa, mutta luonnollisuuden arvostaminen naisessa tuntuu olevan vielä kaukana. Naiseuden suhteen usein paineet ja vaatimukset ovat valtavat...

Mitä jos menneisyyden haavat eivät toistuvasti määrittelisi tulevaisuuttasi?

Minä huomasin vuosia sitten istuvani toistuvasti pienessä eteisessä itkemässä, kun silloinen mieheni lähti pelireissuille. Vähitellen aloin kysyä ja ihmetellä mitä tämä on. Mitä minulle tapahtuu noissa hetkissä? Suostumalla kokemaan kaikki tunteeni ja tilanteet sellaisina kuin ne olivat "sisäinen varastoni" alkoi pikkuhiljaa näyttäytyä minulle siitä kohdasta. Aivan kuin taskulampulla olisin päässyt kurkistamaan yhteen varastoni kulmista.

Yhtä taivas ja maa, sut Isä vielä nähdä saan

Yhtenä päivänä, kun tulen luoksesi, näen kuinka katseesi harhailee ja olet läsnä kehossasi vain pieninä hetkinä. Kysyn sinulta isä näetkö jo auttajasi? Kerrot minulle hieman ihmeissäsi ja uteliaana, että taidat nähdä. Muistutan sinua, että me pärjäämme vaikka lähtisit. Meillä on kaikki hyvin ja sinä saat päästää levollisesti irti. Muistutan vielä siitä, että menethän valoa kohti. Kiitän, että olet ollut isäni ja kerron, että tiedän että olet tehnyt parhaasi. Kiitän myös siitä, että olet ollut hyvä pappa tyttärelleni. Kuiskaan korvaasi, että rakastan sinua ja suukotan poskeasi ja silitän hikisen nahkeaa tukkaasi.