Naisen viha

Tunnen, kuinka tuli alkaa nuolla jalkojani ja haistan palaneen ihon käryn. Jalat käristyvät tulen voimasta ja kipu on sietämätön. Köysi hiertää sidottuja käsiäni ja naisten tuskan huudot kaikuvat korvissani. Suussani maistuu veri. Minut poltetaan roviolla uskoni takia. Minulta riistetään kaikki. Tunnen miesvartijoiden rehvakkuuden ja halvennuksen. Voitte tappaa ja viedä minulta kaiken, paitsi totuuttani.

Ah, miten monesta kerroksesta ja elämästä se kumpuaakaan. Se tulee jostain niin syvältä, etten tunnista sen alkua tai loppua. Se on muodotonta, jylisevää ja raivolla nousevaa. Välillä se on täysin mustaa armotonta tyhjyyttä, välillä taas tummanharmaata tukahduttavaa savua. Toisinaan se on oranssinkeltaista pulppuavaa laavaa, joka peittää kaiken allensa ja joskus se ottaa jäisen muodon - niin jäisen, että jäädyttää kaiken elollisen.

Tunnen sen kurkussani. Tunnen, kuinka olen niellyt sanojani, mielipiteitäni, totuuttani, kiukkuani, ärsytystäni ja vitutustani. Monesti olen tehnyt niin vain siksi, että tytöt opetetaan olemaan kilttejä jo pienestä pitäen. Juuri kukaan ei kannusta tyttöjä olemaan villejä, omassa voimassa temppuilevia, kurittomia ronja ryövärin tyttäriä ja peppi pitkätossuja. Tyttöjen halutaan olevan prinsessa ruususia ja hymyileviä mollamaijoja...

Tyttöjä on kasvatettu tietyllä tavalla vain siksi, että patriarkaalinen valta on hallinnut useamman tuhannen vuoden. Naisen voima ja seksuaalisuus on tukahdutettu. On palvottu viatonta ja kokematonta neitsyttä sen sijaan, että olisimme kunnioittaneet suurta Äitiä, joka luo, synnyttää ja ravitsee. Miehet ovat satuttaneet, hyväksikäyttäneet, alistaneet ja syrjäyttäneet naisen, hänen voimansa sekä seksuaalisuutensa.

Tunnen, miten se alkaa nousta minussa.

Se polttaa jalkojani, kuumottaa pimppiäni, raivoaa lanteissani, möyryää vatsassani ylöspäin nousten, mylläten koko olemukseni. Sydämelläni on valtavan raskas paino, joka meinaa musertaa ja kurkussa tuntuu valtava kuristus, aivan kuin kädet kuristaisivat oikeasti kurkkuani.

En mahda sille mitään. Se vaan nousee ja valtaa minut. Naisen viha. Se viha, joka tuntuu tulevan valtavan syvältä ja kaukaa. Se tulee kuin hyökyaalto.

IMG_1183.JPG

Välillä se tulee suustani ulos karjumisena, kirkumisena ja eläimen kaltaisena rääkymisenä. Välillä huutona ja järkyttävän määräilynä sekä komenteluna. Tiedän kuulostavani aivan hullulta ja välillä jopa säikähdän itse itseäni. Mutta en välitä, sillä tiedän, että minun on mentävä tästä läpi. Minun on katsottava vihaa silmästä silmään. Tunnustettava se osaksi minua ja lopulta jopa omistettava se.

 

Nyt tuo viha ja kipu nousee minusta valtoimenaan... Uppoan syvälle näihin kerroksiin, monen elämän kokemuksiin...

 

Tunnen voimakkaat ja määrätietoiset kädet kurkullani. Tunnen hädän kasvavan sisälläni, kun en pysty enää hengittämään. Elämä alkaa paeta minusta. Miehen kädet ottavat raa’asti hengen minusta ja tappavat hitaasti, mutta varmasti.


Tunnen lyöntisi kasvoillani. Tunnen, kuinka silmäni alkavat turvota umpeen niiden voimasta ja nenäni murtuu. Päänahkani tuntuu irtoavan, kun raahaat minua hiuksista huoneesta toiseen. Potkit rintojani ja kylkiäni, mustelmat alkavat täyttää kehoni. Veri valuu nieluuni ja minua oksettaa.


Tanssin edessäsi monien muiden naisten tavoin. Istut edessäni röyhkeän itsevarmasti. Vilkuilen ympärillesi pohtien kenetköhän haaremin naisistasi tänään haluaisit. Käytät meitä vain hyväksesi, otat mitä haluat ja vaihdat seuraavaan. Minua oksettaa. Tämä kuvio on jatkunut jo liian kauan. Miten yhdellä miehellä voi olla näin paljon valtaa, että sadat ihmiset tottelevat ja palvelevat vain hänen alhaisia ja itsekkäitä tarpeitaan?


Katson valehteleviin silmiisi. Nyt tiedän, että kerrot minulle valheita valheiden perään. Sinä kylmä ja kova mies. Annoin sinulle sydämeni ja luotin ja uskoin sinuun. Sinä revit sydämeni kappaleiksi ja nyt sen haavat vuotavat tyrehtymättä. Käytit rakkauttani hyväksesi. Käytit kehoani vain tyydyttääksesi omat tarpeesi. Käytit hyväuskoisuuttani häikäilemättä.


Sinä aikuinen hullu mies. Henkesi haisee viinalle. Saat minut irtoamaan kehostani, koska muuten en selviäisi tästä hengissä. Kukaan lapsi ei ansaitse tällaista. Kenenkään ei kuuluisi kokea mitään tämänkaltaista. Häpäiset minut niin suuresti, että en halua tunnistaa tässä elämässä kehoani omakseni. Haluan uskoa, että en liity kehooni millään lailla.


Hyökkäys minun heimoani vastaan. Tulet miesjoukoin, poltat intiaanikyläni ja surmaat minulle tärkeimmät ihmiset. Pakotat minut katsomaan tätä kaikkea. Seisot takanani ja pakotat minut polvilleni. Pidät minua kovasti otteessasi. Tunnen veitsen kurkullani ja rukoilen sinua tappamaan minut, koska tämä kipu on liian suurta koettavaksi. Tuhoat kaiken minkä eteen olen tehnyt omaa sieluntehtävääni. Tuhoat ihmiset, joita rakastan yli kaiken. Viet minulta kaiken.


Makaan yksin sairaalassa ja kipuni ovat sietämättömät. En pysty puhumaan enkä liikkumaan. En syömään, en juomaan. En edes itkemään, koska se pahentaisi ennestään jo sietämätöntä kipua. Fyysisen kehon kipu on vienyt voiton, olen aivan sen armoilla. Mutta henkinen tuska on sietämätön. Sydämeni on täysin palasina. En voi ymmärtää sinua mies. En voi ymmärtää, että olet puolisoni ja et ole rinnallani, kun sinua eniten tarvitsisin.

 

Kohta kohdalta ja elämä elämältä menen kipua, vihaa ja pimeää kohti ja vihdoin sukellan ahtaan neulansilmän läpi. Tuska repii ja tunnen koettelemukset kehossani.

Löydän itsestäni hyvin, hyvin ruman ja pimeän kohdan. Sellaisen kohdan, joka ei ole aiemmin saanut olla olemassa. Se on kohta, joka voisi satuttaa ja hyökätä. Sylkeä ja ruoskia. Alistaa ja riistää. Tämä kohta on ollut niin haudattuna minussa, etten ole oikeastaan edes tiennyt sen olemassaolosta. Jos se joskus on yrittänytkin hieman tulla esiin, olen vaientanut sen tehokkaasti, koska eihän minussa voi olla tällaista. Minähän olen myötätuntoinen, lempeä ja rakastava. Melkein kuin Äiti Teresa, joka vain haluaa hyvää muille. Ei minussa saa olla jotain näin rumaa ja hajottavaa. Jotain sellaista, joka haluaisi pahaa toisille.

Päästän vihani ulos huutamalla rumia ja ilkeitä sanoja, keinuttamalla lanteitani, tärisemällä ja puuskuttamalla kuin kiihtynyt hevonen. Löydän itsestäni pimeyden ja rumuuden. Sen alta pääsen kosketuksiin voiman kanssa. Voiman, jota minussa onkin valtava määrä. Minusta löytyy oma tahto, joka sanoo, että nyt riittää. Ja minulle todella riittää. En aio enää olla alistuva, myötäilevä ja miellyttävä, kiltti nainen. Olen Nainen, joka luo oman elämänsä ja tasan tarkkaan oman näköiseksi. Sellaiseksi, joka tukee ensijaisesti minun matkaani.

 

Minä olen oman elämäni ykkönen.

 

Vihan takaa löytyy tämä mieletön voima. Niin suuri voima, että minua melkein pelottaa. Se on Äiti Maan voima. Se on maaperä, josta lähtevät Naisen Voiman juuret. Se on samaa voimaa, jota Äiti Maa käyttää herättääkseen, luodakseen, synnyttääkseen, ravitakseen ja tuhotakseen meitä. Se voima saa aikaan maanjäristykset, tulvat ja tsunamit, tulivuorenpurkaukset, pyörremyrskyt, rankkasateet ja jäätymisen. Kaikkea tuota hallitsee Äiti Maa. Luulemme, että se on meidän omistama ja palveluksessamme.

 

Mutta totuus on aivan toinen.

 

Sen voima on niin suuri, että halutessaan sillä on kaikki voima tuhota meidät, HETKESSÄ.

Sen voima on niin suuri, että se voi herättää meidät, HETKESSÄ.

Sen voima on niin suuri, että se voi synnyttää meidät, HETKESSÄ.

 

Ja tuo sama voima on Naisessa.

 

Voima on uinunut sisälläni melkein koko elämäni, ehkäpä jo monta elämää. Nyt se haluaa täysin vapaaksi. Se haluaa elää minussa ja minun kauttani. Siinä on tulta, tahtoa, sisäistä viisautta, näkymätöntä tietoa, jota ei voi järjellä selittää. Voimakasta vaistoa, jonka naisen sydän tunnistaa ainutlaatuisella tavalla. Se on luontaisesti erilaista kuin sinun voimasi mies.

Nyt ymmärrän, miksi olen piilottanut vihan itseltäni. Olen jossain alitajuisesti tiennyt vihani olevan niin suuri, että en olisi osannut sitä aiemmin kohdata. Se olisi tuhonnut minut, sinut tai muut.

Minun on ollut pakko haudata viha syvälle sisälleni. Olen tarvinnut valtavasti rakkautta, joka on valaissut tien tuonne syvään piilopaikkaan sisälläni. Olen toki tarvinnut myös teiltä miehet sitä, että olette toistuvasti haastaneet minua, tökkineet rajojani, koetelleet luottamustani, osuneet syvimpiin haavoihini, kertoneet oman totuutenne sekä sen, mitä te näette, koette ja aistitte minusta.

Olette myös kannustaneet minua kohti omaa voimaani. Olette rakastaneet ja tukeneet minua. Olette rohkaisseet minua näyttämään vihaani ja tunteitani sekä pitämään puoliani. Te olette toimineet peileinä menneisyyteen. Olen saanut nähdä teissä vartijan, puolison, sheikin ja monta muuta.

Naisia minussa on alistettu, pahoinpidelty, hyväksikäytetty, riistetty ja tapettu aivan tarpeeksi. Nyt omistan vihani ja sen alta löytyvän voimani. Nyt laitan rajani ja puhun totuuttani. En enää pienennä itseäni sinun rinnallasi mies. En enää aio olla kiltti ja hiljainen miellyttäjä. Nousen rinnallesi täysin omassa voimassani. En aio kostaa sinulle, vaan annan sinun olla omalla paikallasi. Jos omistat oman voimasi ja olet pyhässä maskuliinisuudessasi, voit seisoa rakastaen rinnallani.

Omaa voimaani ja sinun voimaasi kunnioittaen,

Villi Nainen