MIHIN TARVITSET VILLINAISTA?

Untitled design.png

 

Meissä naisissa on monia puolia ja yksi näistä on villinainen. Mihin me tarvitsemme tässä ajassa villinaista? Eihän meidän tarvitse enää selviytyä karuista olosuhteista luonnon armoilla ja taistella siitä, että perustarpeemme tulevat täytetyiksi. Emmekö siis voisi jo elää ilman tätä alkukantaista naista sisällämme?

Tiedän, että sinun villinaisesi on erilainen kuin minun. Sitä en tiedä, minkälainen sinun villinaisesi on. Ehkä siinä on jotain samaa kuin minun villinaisessani tai sitten ei. Voi jopa olla, että sinä koet, ettei sinussa ole sellaista tai ettet edes tarvitse sitä.

Tässä on joitain syitä, miksi minä tarvitsen omaa villinaistani.

 

Ilman yhteyttä villinaiseeni en uskaltaisi sanoa suoraan asioita, joita sisimmässäni kannan. Jatkaisin miellyttämistä ja myötäilemistä. Antaisin kuvan itsestäni, joka ei ole todellinen. Esittäisin ystävällisempää kuin olenkaan. Ja loppujen lopuksi löytäisin itseni puhumasta niin sanotuista ystävistäni pahaa selän takana, koska en uskaltaisi sanoa heille suoraan, mikä minua hämmentää, loukkaa, pelottaa ja ärsyttää. Jatkaisin tuota ainaista noidankehää, joka toisi toistuvasti eteeni samankaltaisia tilanteita, jotta heräisin.

Villi Nainen istuu.jpg

Ilman villinaista odottaisin lupaa toisilta tehdäkseni asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Laittaisin muut aina etusijalle, sillä ovathan lasten ja puolison tarpeet, työt ja harrastukset omiani tärkeimpiä. 

Ilman villinaisen voimaa jään makaamaan sohvalle suklaata syöden ja niiskuttaen kurjaa kohtaloani. Itkien ystävälleni puhelimen päässä, miksi minulle käy aina näin. Miksi elämä on epäreilua?

Ilman villinaisen voimaa jään seinäruusuksi sosiaalisissa tilanteissa. En uskalla tulla nähdyksi ja kuulluksi. Mieluummin piilottelen kuin otan sen riskin, että kohtaan aidosti ihmisiä omana itsenäni. 

Ilman villinaisen voimaa en jaksaisi ponnistaa salaman nopeasti ylös aamuyöstä auttamaan lastani, kun hän vaikeroi sairauden kourissa. En jaksaisi välittää muista. Tämän voiman avulla minussa asustaa naarasleijona, joka on valmis puolustamaan omiaan sekä heikompia, jos jokin heitä uhkaa. Se tuo voiman ärähtää silloin kun on sen aika.

Ilman villinaista suostuisin miehen tahtoon ja toiveisiin, vaikka ne eivät olisi samat kuin omani. Antaisin jopa oman kehoni välillä hänen käyttöönsä, koska en osaisi tai uskaltaisi asettaa rajojani ja kunnioittaa itseäni tarpeeksi. Saattaisin luulla, että antamalla seksiä saan lopulta rakkautta. Möisin siis itseni.

Ilman villinaisen voimaa jäisin parisuhteeseen tai avioliittoon, joka ei enää sisimmässäni tunnu oikealta. Saattaisin jopa toivoa, että puolisoni löytäisi toisen naisen, jotta minun ei itse tarvitsisi tehdä päätöksiä tai ottaa omia rohkeita askelia.

Ilman villinaista en uskaltaisi olla avoin miehelle seksuaalisista toiveistani ja tarpeistani. En uskaltaisi kertoa, kuinka paljon enemmän kosketusta, kauniita sanoja ja aikaa tarvitsen, jotta minun upea naisen kehoni voi avautua ottamaan tuon mahtavan miehen sisääni. Kuinka paljon läsnäoloa ja yhteyttä kaipaan. Lähtisin ennemmin miellyttämään miestä ja yrittäisin tehdä hänelle asioita, joita itse kaipaan. Huomaisin, että mies tyydyttyy tällä tavoin ennen kuin minun kehossani ja sielussani juuri mikään on ehtinyt mukaan. Huomaisin itkeväni usein sen jälkeen, kun mies on tyytyväisenä ja tyydytettynä nukahtanut viereeni. Ja minusta tuntuisi, että jotain on riistetty ja nöyryyttävä tyhjyys vain kasvaisi sisälläni.

Villi Nainen auringonlasku.jpg

Villinainen tuo luottamuksen alkukantaiseen olemukseeni ja tähän raakaan sykkivään elinvoimaan, jonka tunnen kehossani virtaavana, laavamaisena, polttavana kuumuutena.

Ilman villinaistani en uskaltaisi tippua tänne pimeään luolaan yksinäni. En uskaltaisi katsoa näitä iljettäviä matoja, torakoita ja olioita, jotka kuvaavat minun sisäisiä varjojani ja pelkojani. En kestäisi olla tässä iljettävässä olossa tietämättä, milloin se loppuu. Ilman villinaisen voimaa luulisin, että olen sekoamassa ja että tämä ei ole normaalia. 

Villinainen muistuttaa minua hengittämään silloinkin, kun en meinaisi jaksaa edes sitäkään. Kuulen silloin Äiti Maan, joka hengittää kanssani. Kuulen sen tuulena puiden lehdissä, tunnen sen tässä väreilevässä ilmassa, tunnen sen sykkivän lämpimästä maasta, näen sen tulen leikkinä tulen liekeissä , koen sen veden pulppuavana virtauksena. Auringon ja kuun rytmeinä. Se hengittää ja elää kaikessa.

Ilman villinaista pelkäisin toistuvasti, että minut hylätään ja jään yksin. Villinainen tietää, etten oikeasti koskaan ole yksin. Että elämä on ystäväni. Ja että kaikki muuttuu. Elämä on täynnä rytmejä, syklejä ja aikakausia, jotka muuttuvat. Minun kuuluu vain seurata niitä ja elämää. Sillä muutos on ainoa pysyvä asia elämässä.

Villinainen tuo voiman, joka tukee minua sisältä käsin. Auttaa seisomaan suorassa itseni kanssa ja olemaan linjassa sanojeni ja tekoni kanssa. 


Tule mukaan löytämään, tutkimaan ja vahvistamaan omaa villinaistasi!

 

Villi nainen -retriitti 8.-10.9.2017 tuomiston kartano

🔥lue lisää retriitistä🔥

 

villi nainen -kurssi la 16.9.2017 jyväskylä

🔥lue lisää kurssista🔥

21198494_1969752659928899_125272129_o.jpg
Jotta löytäisimme kesyttämättömän luontomme, meidän on palattava vaistovaraiseen maailmaan, syvimpään ymmärrykseen. Ponnistelkaamme siis ja muistakaamme olemuksemme villinä sieluna. Laulakaamme hänen lihansa takaisin luittemme päälle. Pudottakaamme päältämme valheelliset asut, johon meidät on puettu. Pukeutukaamme todelliseen voimakkaan vaiston ja ymmärryksen asuun. Ottakaamme uudelleen haltuumme psyykeen alueet, jotka kerran olivat meidän. Avatkaamme siteet ja valmistakaamme lääke. Palatkaamme takaisin villinaisina, jotka ulvovat, nauravat ja ylistävät häntä, joka meitä niin rakastaa.
(C.P.Estes)